Hemmetti kun alkaa risoa taas tämä elämä kun ei vaan ole MITÄÄN: Ei koulua, ei töitä, ei tarpeeksi rahaa, ei kavereita, ei muuta tekemistä kuin piskien paimennusta ja piirtämistä aamusta iltaan. Ei tämmöistä jaksa itse pirukaan. En nyt viitsisi ruveta mitään angstia tähän vetämään mutta hemmetti, oikeasti - Ihmetyttää joskus miten tässä pysyy täysjärkisenä keskellä ei-mitään. Ja joku varmaan tulee kohta vineemään "no mikset TEE asioille mitään!?". Well, let's see:

1.) Ei koulua - Keskellä talvea ei voi hakea kouluun (duh) enkä usko kansanopistojen kursseilla olevan enää tilaa näin myöhäisessä vaiheessa (sitä paitsi moinen lysti maksaa ja paljon). Joten se siitä, pitää odottaa kevääseen että hakuaika alkaa ja sitten pitää odottaa lisää että saa tietää pääseekö valintakokeisiin ja sitten odotetaan vielä lisää että tietää pääseekö minnekään kouluun ylipäätään. Joten se siitä.

2.) Ei töitä - Miten saat Suomessa minkäännäköistä työtä jos et omaa koulutusta/ammattinimikettä? Peruskoulupohjalta on aika saatanan huono mennä kinuamaan töitä yhtään mistään, edes työharjoittelupaikkaa on vaikeampi saada. Työkkärin asiakkaana olen toki, mutta ainoa paikka jonne voin mennä, ei sinnekään tuosta vaan pääse. Ja nytkin vaan passittavat terapiaan. -3-'

3.) Ei rahaa - Mistä saa rahaa, jos ei ole töissä ja elää sossun mitättömillä varoilla + KELA:n asumistuella, joista yli puolet menee lainan, vastikkeen ja muiden laskujen maksuun ja ruokaan sekä muihin menoihin jää hieman päälle 200€? Tilaustöitä tulee tosi harvakseltaan, en voi käyttää Paypalia enkä anna tilinumeroa netissä turvallisyyssyistä ja niin kauan kun olen sossun armoilla, en edes voi  hankkia toista tiliä, koska tuloistani vähennetään silloin se määrä, jota ansaitsen jostain muualta. *huokaus* On se ihana kun Suomessa on NIIN hyvä sosiaaliturva, prkl.

4.) Ei kavereita - Ruokolahdella on tasan 1 kaveri, jota sitäkään nykyään näe tarpeeksi usein vaikka välimatkaa ei ole kuin ehkä pari-kolme kilometriä. Milloin mistäkin syystä tavoittamattomissa. Lappeenrannassa ei yhtään kaveria, vain yksi puolituttu, jota sitäkään en ole nähnyt sitten vuoden 2007. Kaikki muut asuu jossain tyyliin Turku, Tampere, Kokemäki, Rovaniemi ja Oulu, joita (sanomattakin selvää) on vaikea tavata, koska ei ole sitä RAHAA. Matkakustannukset on aika törkeän kalliita, ottaen huomioon etten saa mitään alennuksia koska en ole koulussa. T3T' Kiitos VR, aikataulut useinmiten päin helvettiä ja silti kiskotaan ylihintaa matkalipuista. Juuri näin, hienoa. *sarcasm*

5.) Ei mitään tekemistä - Noni, Lappeenrannassa asun ihan yksin omassa kaksiossani ja kuten sanoin, ei ole ystävyksiä siinä kaupungissa ja yksin on vaikea keksiä muuta tekemistä kuin laittaa ruokaa, pelata tai nyhjätä jouten koneella tai siivota, joka ei ole totisesti mielipuuhaani. Koirista on toki seuraa, mutta niiden kanssa ei voi keskustella eikä tehdä asioita kuten ihmisten kanssa, jota kaipaisin kipeästi. Ruokolahdella homma on sama, vanhemmat ja koirat siis on sekä yksi kaveri, muttei niistäkään ole sellaista seuraa kuin tarvitsisi olla ja tekemistä ei juuri ole muun kuin koirien lenkityksen, ruokkimisen, leikkimisen ja koneella nyhjäämisen lisäksi.

Haluaisin vaan lähteä yhden tai useammankin tyypin kanssa vaikkapa kaupungille pyörimään tai viettämään vaan iltaa kotosalla pelien, keskustelun, leffojen ym. parissa. Muttei siihen ole mahdollisuutta. Ja olen varustettu niin paskalla itsevarmuudella ja aloitekyvyttömyydellä, että uusien kavereiden hankkiminen on varsin haastava (lähes mahdoton) tehtävä IRL. Ja miitteihin en uskalla tästä syystä mennä, ellei paikalla ole joku ennestään tuttu, koska pelkään vaan tulevani huomaamattomaksi, siksi samaksi hiljaiseksi hiirulaiseksi kuin olin jo peruskoulussa, johon kukaan ei kiinnitä muuta kuin negatiivista huomiota korkeintaan. Tai jos sanon jotain niin tyypit korkeintaan kohottavat kulmiaan. No thanks.

Jees, oli ihan pakko avautua nyt kun ei muutakaan tekemistä ole. Kohta varmaan voisi mennä nukkumaan kun päivällä olis aika (t)yökkäriin. Tympeää eloa ettenkö sanois.